what if this storm ends? and leaves us nothing, except a memory - a distant echo

SNOW PATROL - THE LIGHTNING STRIKE


Saapuessani tänään kotiin kuvataidekoululta suuntasin istumaan suoraan huoneeni kirjoituspöydälle. Sammutin valot ja tuijotin sateen koristelemaa helmiäisikkunaa samein silmin. Mieleni karkasi jälleen vuodentakaisiin hetkiin, kuten niin useasti kuluneen kuukauden aikana. Pyöräillessäni kotiin ohitin saman risteyksen, jossa jätin hyvästejä aivan näinä päivinä, tasan kaksitoista kuukautta sitten. Valot, autot, rakennukset ja kuulokkeista soiva biisi olivat samat, mutta mielialani ei olisi voinut olla erilaisempi.

Tunne siitä, miten on onnistunut särkemään itsensä niin pahasti, että on alentunut sirpaleittamaan myös toisen, on sydämessäni vellovista katkeruuden ja surun tunteista hirvein. Jos olisin ollut viisaampi, olisin ehtinyt korjata asiat ennen kuin päästin kaiken käsistäni. Mieleni aiheuttamassa ansatilanteessa, monien eri kuormituksien alla, en saanut enää ilmaa. Annoin henkisen oksennuksen kanavoitua mitä halveksittavimman tavan kautta. En ole maksanut koskaan näin kallista hintaa tekemästäni virheistä. Erehdysteni takia aloin kyseenalaistaa, olenko enää sama ihminen kuin ennen. Vai olenko vain vihdoin haututunut kaiken stressin, paniikin ja täydellisyydentavoittelun alle?

Ikkunan ääressä istuessani havahduin syksyn tuttuun ääneen. Viisi joutsenta lensi kaukaa kattojen ylitse kohti harmaita sadepilviä, laulaen jäähyväisiä taaksejäävälle kylmälle pohjoiselle. Kuten vuosi sitten.

JACKET - IN WEAR
LONG SHIRT - MONKI
SCARF - ST. PETERSBURG
LEGGINGS - BERSHKA
PLATFORM BOOTS - NELLY.COM
DEER SKELETON BAG - DIY
RANDOM JEWELRY

Photos by Saara!

(ps. tsekkailkaas tää! kerrankin oon niin tyytyväinen johonkin kirjoittamani juttuun, että vois kai sitä tässäkin mainostaa hieman!)